Hong Kongiin ei suomalaisilta vaadita viisumia, mutta varsinaisen Kiinan puolelle Hong Kongin leimalla on turha yrittää. Tämä johtuu siitä, että “Yksi maa, kaksi järjestelmää” -periaate takaa Hong Kongille (Britannian entiselle siirtomaalle) suhteellisen korkean autonomian ja vapauden hoitaa sisäisiä asioitaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Näin ollen Hong Kongilla on muun muassa oma valuuttansa, omat lakinsa, omat tullinsa ja oma maahanmuuttopolitiikkansa.
Jälkimmäinen koskee minuakin. Viisi päivää saapumiseni jälkeen matkustin työnantajani kanssa Hong Kongin saarelle ja vierailin massiivisessa rakennuksessa, joka tunnetaan nimellä Immigration Tower. Jätin työviisumihakemukseni 24. kerroksen toimistoon, jossa englantia taitamaton virkailija muistutti työnantajaani, että jos viisumi minulle myönnetään, sen aktivoimiseksi minun on ensin poistuttava Hong Kongista.
Siispä, mikäli kaikki menee niin kuin pitää, saan parin viikon päästä vierailla Macaussa, jonka status Kiinan erityishallintoalueena on sama kuin Hong Kongin.
Työsopimukseni mukaan olen Native-speaking English Teacher (NET). Tämä ei sinänsä pidä paikkaansa, sillä olen koulutukseltani filosofi ja äidinkieleni on suomi. Olen kuitenkin Suomessa sekä opiskellut englanniksi että opettanut englantia. Lisäksi olen viimeisen kymmenen vuoden aikana matkustellut ahkerasti. Viime vuonna asuin kolme kuukautta Thaimaassa, kuusi kuukautta Suomessa ja kolme kuukautta Kanadassa. Aiempina vuosina olen viihtynyt erityisesti Intiassa ja Nepalissa.
Poikaystäväni on kanadalainen ja kotimaittemme viisumi- ja maahanmuuttokäytännöt takaavat sen, ettemme pysty yhdellä kertaa asumaan kummassakaan maassa kolmea kuukautta pitempään, paitsi jos menemme naimisiin ja haemme avioliiton perusteella toiselle oleskelulupaa. Toinen vaihtoehto on, että jompi kumpi jollain ihmeen kaupalla onnistuu saamaan työluvan toisen kotimaahan. Mahdollisuudet tähän ovat jokseenkin olemattomat, kun oma alani on filosofia ja poikaystävälläni kirjallisuus.
Tästä johtuen suoritin Kanadassa oleskellessani Teaching English as a Foreign Language (TEFL) -kurssin, joka useassa Aasian maassa riittää osoittamaan pätevyyden englanninopettajan tehtävään. Rajasimme vaihtoehtomme Etelä-Koreaan ja Hong Kongiin ja lopulta päädyimme jälkimmäiseen lähestulkoon arpapelillä.
Oma käsitykseni Hong Kongista oli jokseenkin tällainen: tiheään asutettu, saastunut metropoli, jossa bisnesihmiset asuvat lasisissa pilvenpiirtäjissä ja laskevat verovapaita dollareitaan. Stereotypiassani oli jokunen totuuden siemen, sillä Hong Kong todellakin on yksi maailman tiheimmin asutetuissa kaupungeista ja etenkin Hong Kongin saarella saasteita ja korkeita kerrostaloja piisaa. Hong Kongin talous on myös yksi maailman vapaimpia.
Kapitalistien paratiisi, siis. Ei välttämättä kovin houkutteleva ajatus vasemmistolaiselle maailmanparantajalle.
Aasialaisittain ajateltuna Hong Kong on varsin rikas ja kehittynyt. Ostovoimakorjattu bruttokansantuote (PPP) on maailman 11. korkein ja julkinen liikenne- ja palveluverkosto näyttää näin suomalaiseenkin silmään kovin pätevältä. Metrossa ja busseissa maksuvälineenä käytetään Octopus-sirukorttia. Samaisella kortilla voi maksaa parkkimaksut ja usein myös ostokset. Olen käyttänyt omaa korttiani päivittäin, enkä voisi enää kuvitellakaan eläväni ilman sitä. Maksan sillä niin matkat, kahvit kuin ruokaostoksetkin.
Tuleva työpaikkani sijaitsee Tai Po:ssa, joka puolestaan sijaitsee lähellä Kiinan rajaa Hong Kongin Uusissa Territorioissa. Tai Po:n väkiluku on noin 320 000 (koko Hong Kongissa asuu noin seitsemän miljoonaa ihmistä). Tai Po onkin vehreä ja kaunis pikkukaupunki kiireisen metropolin laitamilla ja näin ollen mitä täydellisin asuinpaikka.
Ennen Hong Kongiin tuloa olin varautunut henkisesti asumaan 15 neliön asunnossa betonihelvetin 35. kerroksessa. Internetin perusteella oletin myös joutuvani maksamaan koirankopistani (euroissa) päälle tonnin kuussa.
Onneksi olin väärässä.
Hong Kongin vuokrataso on kyllä korkea ja useista asunnoista tulee mieleen vankiselli, mutta etenkin Uusissa Territorioissa masentaville kerrostaloille on olemassa vaihtoehto, jonka olemassaolosta on kiittäminen alkuperäisen kyläväestön yli 18-vuotiaille miespuolisille jälkeläisille taattua oikeutta rakentaa (korkeintaan) kolmikerroksinen village house, jonka kokonaispinta-ala ei saa ylittää 200 neliötä.
Meidän kotimme on yhden tällaisen talon pohjakerros: 70 neliötä, pieni puutarhantapainen ja hiljaiset naapurit, jotka ruokkivat kulkukissoja ja juttelevat meille ummet ja lammet kantoninkiinaksi.
-------------------
“Hong Kong” kääntyy suomeksi “tuoksuvaksi satamaksi”. Se olisi ollut aivan liian helppo nimi tälle blogille, joten päädyin sen sijaan lainaamaan Zen-mestari Dōgenin kuuluisan sutran nimeä (jap. Sansui-kyō), sillä rakastan niin vuoria kuin vettäkin ja niitä molempia löytyy täältä yllin kyllin.
No comments:
Post a Comment