Nyt kun olen asunut Hongkongissa neljä ja puoli kuukautta, voin ehkä varovasti muodostaa jonkinlaisia johtopäätöksiä havainnoistani, siitäkin huolimatta, etten varmaankaan elä ihan täysin samassa todellisuudessa kuin valtaosa porukasta. Mun palkka on ensinnäkin noin kaksinkertainen paikalliseen keskipalkkaan nähden, mutta toisaalta maksan vuokraa ihan törkeän paljon enemmän kuin ne miljoonat tavalliset honkkarit, jotka asuu valtion tukemissa asumismuodoissa. Asun lisäksi Uusissa Territorioissa, jossa meininkin on aivan toinen kuin Kowloonissa tai Hong Kongin saarella. Koska osaan kantoninkiinaa noin viiden sanan verran, pystyn oikeasti keskustelemaan vain englantia puhuvien ihmisten kanssa, jotka ovat yleensä korkeammin koulutettuja ja/tai nuorempia kuin muut tai vaihtoehtoisesti paluumuuttajia englanninkielisistä maista.
That said, olen viime aikoina miettinyt terveysasioita.
Hongkongin väestö on maailman terveimpiä ja niin miesten kuin naistenkin elinajanodote yltää yli kahdeksankympin (naisilla reilustikin) ja on selkeästi korkeampi kuin esimerkiksi Suomessa. Näin siitäkin huolimatta, että täällä tehdään paljon töitä ja ollaan kai yleisesti ottaen aika stressaantuneita, lapsia myöten. Ihmiset kuitenkin näyttävät terveiltä ja energisiltä, kukaan ei laahusta väsyneesti tai röhjötä.
Terveys on kauhean moniulotteinen asia, jota on vaikea selittää millään yksittäisellä tekijällä, mutta muutamia eroja Suomeen on helppo nähdä. Ensinnäkin täällä harrastetaan paljon liikuntaa. Meidänkin kotikadulla näkee aamuisin ja iltaisin todella paljon lenkkeilijöitä, yleensä vanhempia ihmisiä. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään revittely, vaan ihmiset kävelee hitaasti ja yleensä tekee samalla jotain chi kung-tyyppisiä harjoituksia. Osalla on mukana radio, josta ne kuuntelee kiinalaista oopperaa tai kansanmusiikkia. Lisäksi niillä on selkeästi kivaa ja usein kaveri mukana (monet toivottaa iloisesti hyvää huomenta gwailollekin). Etenkin täällä landella “venyttelypaikkoja” ja ulkoilmakuntoilupisteitä on aika tiheässä ja puistoissa on sellaisia akupisteratoja, joissa kävellään kivillä avojaloin.
Ilmeisesti täällä myös syödään terveellisemmin. Mun on tietysti vegarina vaikea sanoa mitään Hongkongin ruokakulttuurista, mutta sen tiedän, että siihen sisältyy lähes aina riisi ja kasvikset. Maantieteellinen sijainti takaa sen, että kalaa syödään suhteellisen paljon. Lisäksi ns. buddhalainen ruoka (eli kasvisruoka) on ihan varteenotettava vaihtoehto lihansyöjillekin, eikä sitä dissata samalla tavalla kuin monissa muissa maissa. Kiinalainen ruoka on sellaista, että se yleensä valmistetaan tuoreista raaka-aineista eli säilykkeitä ja pitkälle prosessoituja eineksiä ei juurikaan harrasteta. Tosin tuoreidenkin kasvisten myrkkypitoisuuksien kanssa saa olla tarkkana etenkin silloin, kun ne tulee Kiinasta (mainland). Me ollaan ratkaistu ongelma pysyttelemällä luomussa. Onneksi sitäkin on helposti saatavilla.
Ruoka-annokset on yleisesti ottaen pieniä, mutta täällä syödään aika monta kertaa päivässä. Siitä huolimatta, että sokeriset herkut on aika suosittuja, ylipainoisia ihmisiä näkee todella vähän. Toki se varmaan muuttuu sitä mukaa, kun amerikkalainen pikaruokakulttuuri saavuttaa täällä lisää jalansijaa. Tällä hetkellä pikaruoka tarkoittaa kai useinmiten nuudeleita, vaikka kyllä täältä toki ranskalaisia ja hampurilaisiakin jo saa. Rasvaisen roskaruoan sijaan monet on innoissaan sushista. Esimerkiksi lasten synttärijuhlissa saatetaan tarjoilla sushia karkkien ja sipsien sijaan.
Ihmiset tuntuvat myös yleisesti ottaen olevan aika tietoisia terveysasioista. Kouluissa niistä puhutaan paljon (9-vuotiaat tietää, että roskaruoka tekee väsyneeksi ja niin edelleen). Kiinalainen lääketiede on luonnollisesti todella suosittua ja se tähtää usein ongelmien ennaltaehkäisyyn ja terveellisten elämäntapojen tukemiseen. Esimerkiksi mun kollegat käy säännöllisesti lääkärillä neuvoja hakemassa, eivätkä siksi, että olisivat sairaita. Lisäksi täällä juodaan paljon hyvälaatuista vihreää teetä, jonka terveysvaikutukset alkaa olla jo lännessäkin tiedossa. Myös erilaiset yrttiteet ja yrttilääkkeet on ihan arkipäivää.
Ilmeisesti terveydenhuolto on myös länsimaisen lääketieteen osalta täällä laadukasta. Kaikilla Hongkongin ID-kortin haltijoilla on oikeus julkisiin terveyspalveluihin, jotka maksaa todella vähän (muutamia euroja). Yksityisiä sairaaloita ja klinikoitakin toki löytyy niille, jotka haluavat valita lääkärinsä, eivät diggaa jonottamisesta tai joiden status ei oikeuta julkisiin palveluihin. Itse en ole terveydenhuoltopalveluja joutunut/päässyt testaamaan, mutta kuulemma ne pelittävät ihan hyvin.
Näkyvin ero Suomeen on ehkä asenteessa omaan terveyteen. Täällä on arkipäiväistä ja luonnollista pitää huolta omasta kehosta ja yrittää elää sitä kunnioittaen. Mullekin tuntuu esimerkiksi kiinalainen ruokavalio sopivan hyvin, siitäkin huolimatta, että syön ihan liikaa soijaa tällä hetkellä (olen ollut laiska korvaamaan sitä muilla proteiininlähteillä). Viime sunnuntaina tilattiin pizzat kotiin joskus puolenpäivän aikaan ja olin siitä niin ähkyssä, etten syönyt mitään muuta koko päivänä. Normaalisti meillä syödään riisiä melkein joka aterialla nykyään ja sen takia riisi pitääkin ostaa viiden kilon pusseissa. Tupakkaa en ole polttanut täällä vielä kertaakaan ja kun juon viiniä, on kolme lasillista ehdoton maksimi (johon siihenkään harvoin yllän).
Ja niin, ratkaisin kenkäongelmani tilaamalla eettisiä kenkiä Lontoosta.
