Koska me asutaan täällä landella, meidän piti ensin junailla itsemme Centraliin, josta lautat lähtee. Metromatka Hongkongiin (eli Hongkongin saarelle) kestää arviolta 45 minuuttia, mutta metroasema on kätevästi ihan siinä sataman kupeessa. Takaisin kotiin me mentiin seuraavana päivänä bussilla, mikä on aavistuksen verran hitaampaa, mutta ihan törkeän paljon mukavampaa, kun on istumapaikka, eikä tarvi vaihtaa kulkuvälinettä kertaakaan.
Honkkareiden lautat on mulle yhtä tuskaa, kun ne heittelehtii ihan miten sattuu ja aallot iskee niitä päin välillä niin voimakkaasti, että meinaa penkiltä pudota. Aika nopeasti mulle tulee niissä myös huono olo, paitsi jos onnistun nukahtamaan ennen sitä. Kauhean käteviä ne kyllä muuten on ja lisäksi vielä ilmastoituja. (Luksusta! Ymmärtäisitte, jos tietäisitte miten kuuma täällä on jo nyt.)
Lamma on jonkinlainen entinen hippiparatiisi ja edelleenkin siellä tuntuu olevan todella leppoisa meininki. Autot on saarella kielletty, lukuunottamatta miniambulansseja, minipaloautoja ja minikuljetusautoja. Ihmiset kulkee pääsääntöisesti pyörillä ja potkulaudoilla. Joka puolella juoksentelee koiria vapaana (ihmisten lemmikkejä, ei kulkukoiria), lapset leikkii kaduilla ja asukkaat tuntee kaikki toisensa. Kaupoissa myydään tuoksukynttilöitä, eurooppalaisia luomuviinejä, tiibettiläisiä koruja ja Intiasta tuotuja vaatteita. Kadut on kapeita ja talot sympaattisia. Henkisesti saari on tajuttoman kaukana Hongkongista, vaikka maantieteellisesti onkin ihan siinä vieressä. En tajua niitä, jotka käy töissä Centralissa (tms.) ja asuu jossain pilvenpiirtäjässä, kun vaihtoehtona on tällainen helmi.
Kuulemma koko saarella asuu noin 8000 ihmistä. Me ei jaksettu kauheassa kuumuudessa kävellä saaren toiselle puolelle (vaikka matka sinne olisi kestänyt vain reilun tunnin ja siellä olisi ollut lauttaterminaali myös), joten pysyteltiin Yung Shue Longin kylässä ja Hung Shing Yen rannalla. Sattumoisin saarella oli parhaillaan käynnissä oopperafestarit ja majapaikan metsästäminen oli hiukan haasteellista. Lopulta päädyttiin Kathmandu Guesthousen minikokoiseen huoneeseen nukkumaan kerrossängyssä. Huone oli kuitenkin Honkkareiden mittakaavassa aika halpa, vain 15 euroa, joten enpä viitsi valittaa.
Illallista syötiin ihanassa kasvismestassa nimeltä Green Cottage (sienipurilainen, bataattia ja vihreää salaattia sekä jälkkäriksi mustikkajuustokakkua) ja myöhemmin vielä siemailtiin luomusidukkaa toisen hippimestan terassilla, kun oltiin ensin tsekattu vähän maisemia. Oopperaankin käytiin kyselemässä lippuja, mutta lipunmyyjä kehotti meitä nauttimaan oopperasta seisaaltaan ilmaiseksi. Aika reilua. Minusta itse ooppera kuulosti ihan siltä, kuin kissat olisivat keskustelleet: miau miau miauuu miau.
Seuraavana päivänä chillattiin biitsillä, syötiin kasviskinkkuleipää ja mietittiin, että pitäiskö ensi vuonna muuttaa Lammalle. Se olisi kaunis, suhteellisen halpa (kuulemma suurin piirtein samaa hintaluokkaa kuin Tai Po) ja ah, yhteisöllinen. Siellä olisi hippejä ja rantoja ja ystävällisiä kulkukissoja... ja kasvisravintoloita ja luomuruokaa ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä samanhenkisiä ihmisiä. Eihän se tietenkään olisi läheskään yhtä “autenttinen” asuinpaikka kuin Tai Po, mutta se saattaisi olla hyvää vaihtelua Uusien Territorioiden jälkeen. Toki tämä edellyttäisi, että työpaikka olisi Centralissa tai korkeintaan Kowloonissa (ettei työmatkat venyisi liian pitkiksi) ja työympäristö olisi siten aika hektinen. Ja sinne saattaisi myös jämähtää niin, ettei tulisi enää liikuttua mihinkään.
Mutta visioinnit sikseen! Meillä on nyt mahtava koti ja Tai Po on kaikinpuolin hyvä asuinpaikka. Jos ensi keväällä vielä tuntuu, että elämässä on hippisaaren mentävä reikä, niin lienee syytä harkita asiaa uudelleen. Toistaiseksi kuitenkin tyydyn vain vierailemaan Lammalla.
No comments:
Post a Comment