Pakollinen päivitys

En ole ikinä oikein ymmärtänyt avioliiton päälle. Tai siis ymmärrän, että se on joskus käytännöllistä, esimerkiksi jos on lapsia, yhteisomaisuutta tai vaikeuksia asua virallisesti samassa maassa. Meillä ei tällä hetkellä ole näistä mitään (ilmankuivainta ja riisikeitintä lukuunottamatta), mutta silti päätettiin viime viikolla, että mennään naimisiin.

Päätöstä voi tietysti perustella sillä, että vaikka tällä hetkellä ollaankin virallisesti saman maan asukkaita, tulevaisuudessa saattaa olla oleskeluluparintamalla ongelmia. Ja tiedä sitten vaikka joskus ostettaisiin moottoripyörä tai mökki Kreetalta (jälkimmäinen on J:n suuri haave). Ja ei kai se lasten hankkiminenkaan täysin poissuljettu vaihtoehto ole, vaikka biologinen kello onkin tähän asti tikittänyt varsin hiljaa ja huomaamattomasti (mun hoivavietti on tosin aina suuntautunut enemmän olemassaoleviin lapsosiin kuin hypoteettisiin, joten esimerkiksi vierailu kiinalaisissa orpokodeissa saattaisi periaatteessa johtaa toimenpiteisiin).

Tämän pitkällisen alustuksen pointti on siis se, ettei meillä oikeastaan ole tällä hetkellä mitään järkevää syytä mennä naimisiin. Ja kun asia tuli keskustelussa esille, minä lähestyin sitä aluksi juuri tätä kautta. Sen jälkeen mietin mitä syitä olisi olla menemättä naimisiin. En keksinyt erityisen päteviä perusteluja. Ei minusta avioliitossa instituutiona ole itsessään mitään pahaa. Vaikken kirkkoon menisikään vannomaan, että pysyn jonkun kanssa kunnes kuolema meidät erottaa, ymmärrän kyllä muuten rituaalien päälle. Mulla on mies, jota rakastan päivä päivältä enemmän ja jonka kanssa on todella hyvä olla. Kyllähän sitä nyt sietää juhlistaa pienellä symbolisella eleellä.

Harmi vaan, että pitää hankkia kaikenlaisia todistuksia, että ele mahdollistuu. Täällä joutuu lisäksi maksamaan niin kuulutuksista kuin itse avioitumisestakin. Ei siis päästä naimisiin nollabudjetilla.

Sormukset me ilmeisesti hankitaan myös. Minä tosin painotin, etten lupaa sitä joka hetki sormessani pitää (aina ei oo sormusfiilis!) ja sanoin, ettei saa loukkaantua, jos ja kun niin tapahtuu. Kultasormusta en halua, vaikka hetkellisesti mietinkin, että sulattaisin omien vanhempieni kihla- ja vihkisormukset materiaaliksi omaani. Varmaankin päädytään hopeisiin. Pääasia, että ovat eettiset (mielellään kierrätetyistä metalleista) ja kauniit.

 Häiden järjestämisen sijaan ajateltiin mennä piknikille tai grillata. Riippuu vähän säästä. Kesällä on varmaan ihan törkeän kuuma, joten ehkä vaan mennään leffaan. Vaikka meillä ei mitään suureellisia suunnitelmia olekaan, emme pane pahaksemme, jos joku kokee naimisiinmenomme hyväksi syyksi tulla Hongkongiin vierailulle.

 Häämatkalle vois mennä Lammalle tai muutaman kilsan päähän Kiinaan. Sinnekin saa tulla mukaan.